Kolmetoista vuotta on pitkä aika. Sen verran aikaa on kulunut edellisestä kerrasta, kun Oulussa on pelattu A-poikien finaaleja. Tuolloin pitkään yhdessä pelannut NDT-etuliitettä kantanut hulivilijoukkue pokkasi kultamitalit kaulaan. Nykyinen A-poikien joukkue on pitkälti rakentunut samantyylisen menestysreseptin varaan – ehkä hieman rauhallisemmalla kaavalla.

 

Kiinnostus pesistä kohtaan raskaan kauden jälkeen koki pohjakosketuksen ja räpylä lähti varaston perälle. Kuten kaikki kärpäsen puremat tietävät, niin pesisniilon veri kuitenkin vetää kentille. Lipon A-poikien kauden 2005 mestarijoukkueen pelaaja Ville-Pekka Jokinen tuulettaa tällä kertaa Raksilan syysillassa puulaakisarjan voittoa.

- Kyllä ne haavat ja arvet umpeutuvat (toim. huom. arpiin palataan jutussa myöhemmin). Tällä hetkellä perhe-elämä ja työt ovat ne, mitkä vievät aikaa ja ovat minulle tärkeimmät. Laji-ihmisiä tässä kuitenkin edelleen ollaan ja pesis kiinnostaa, Jokinen kertoo.

Lipon junioripolun vuonna 1993 aloittaneella Jokisella (nykyään mittarissa 34v) on vain mukavia muistoja omilta nuoruusajoilta lajin parista.

- Samalla porukalla pelattiin lähes pikkujunnuista aina sinne vanhempiin ikäluokkiin asti. Kaikki aikuisten pelit piti aina käydä katsomassa, eikä kyllä varmaan montaa jäänyt väliin. Sieltä sitä oppi paljon, "VeePee" kertaa.

Jos nykypesis on mennyt välillä rajusti fyysiset ominaisuudet edellä, Lipon A-poikien joukkue oli tuona menestysvuonna Jokisen mukaan hieman toisen tyyppinen.

- Toki olimme nopeita ja vahvoja, mutta emme mielestäni kyllä koskaan fyysisin porukka. Meidän vahvuudet oli pelin ymmärtämisessä ja pelitaidossa, "VeePee" sanoo.

Puulaakipeliä on katsomassa vanha pelikaveri kyseisestäkin joukkueesta: Pattijoen Urheilijoissa pelaava Kallen pesiskoulun kasvatti Paavo Pelto.

- Oma peliura jatkuu, samalla vietetään perheellisenä niin sanottua aikuisten elämää. Itse asiassa tänä keväänä kasaannuttiin kyseisellä junnuvuosien peliporukalla ja saunottiin pelinjohtaja Mannisen ”Pekun” johdolla. Itse näin suurempaa osaa jätkistä pitkästä aikaa ja vasta varmaan viimeksi niiden pelien jälkeen. Hauskoja juttuja ja muisteloita kyllä riitti, ”Pave” naureskelee.

 

Tiistaina paikalla Raksilassa

Molemmat ovat seuranneet taustalta myös nykyisen A-poikien joukkueen menestystä. Pitkään yhdessä ollut pelaajarungoltaan 1997-syntyneistä pelaajista koostuva ryhmä on täydentynyt lahjakkaista seuran nuoremmista pelaajista. Pelaajat ovat ammentaneet menestystä jo aikaisemmista juniorisarjoista ja saaneet kokemusta myös kovista aikuisten peleistä. Kauden 2005 joukkueessa oli samalla tapaa niin Superpesiksen, Ykköspesiksen kuin Suomensarjan pelaajia.

- Meidänkin joukkue pelasi pitkään yhdessä ja tunsi toisensa, mikä varmasti vaikutti pärjäämiseen. Monia yhteisharjoituksia varsinkaan A-ikäisenä ei pystytty järjestämään. Kun aikaisemmin olimme pärjänneet, niin uskottiin aina loppuun asti, että tämä kääntyy meille. Oli tunne, että olemme aina parempia kuin muut, Pelto näkee.

A-poikien finaalit pelattiin silloin Sotkamoa vastaan, jossa Lippo nousi voittoon toisessa osaottelussa kotiutuslyöntikisassa hävittyään toisen jakson peräti 8-0.

- Enemmän taitaa olla muistikuvia siitä juhlinnasta, kun mestaruus tuli. Meillä oli porukassa omanlainen huumori ja nuoret pojat osasivat ottaa ilon irti. Lemmenlaiva-reissu taitaa olla se yksi muistetuin, josta sitten sakkojakin liitolta rapsahti kovasta metelöinnistä. Ei me kyllä siellä historian valossa pahimmasta päästä oltu ja taisi siinä maine painaa, Jokinen naurahtaa.

- Sakkoja tuli ihan sama missä liikuttiin, ”Pave” tiivistää.

Mestaruudesta kadonneiden lippisten sijasta on jäänyt joukkueen pelaajille vanhan Lippolan saunalla ihoon tehdyt kuuman makkarakeppien polttojäljet ja ikuiset arvet. Jokisen mukaan idean isä oli ikuisen lapsen roolissa oleva Paavo Pelto, jolta ei ideat loppuneet.

- Täytyy myöntää, että kyllä se meikäläinen oli. Minä yleensä ideoin ja puhun muut ympäri, jonka jälkeen se on kaikkien mielestä hyvä idea. Minulla on kuitenkin visio jo luotu, eli näen ajan sen jälkeen kauemmas, mitä muut ei näe. Eli kuinka hyvä idea se onkaan sitten myöhemmin, ”Pave” pohtii tyylillään.

Molemmat aikovat olla paikalla tiistaina 18.9. Raksilassa, kun pelataan poikien Superpesiksen toinen finaaliottelu klo 16. Sarja käynnistyy torstaina 13.9. Hyvinkäällä ja mahdollinen kolmas ottelu su 23.9. Pihkalassa.

 

A-poikien mestarijoukkue 2005

Teemu Kangasvieri

Paavo Pelto

Ville-Pekka Jokinen

Marko Pelkonen

Simo Leiviskä

Jaakko Vehkaperä

Joni Meriläinen

Tuukka Ylitalo

Marko Kotakorva

Juho Krankka

Mikko Tolonen

Mikko Vahtiala

+ B-ikäiset pelaajat

pj. Pekka Manninen, Heikki Poutiainen