Juuri kun oli Oulun Suurleirin järjestelyistä selvitty, C-pojat suuntasivat tausta- ja kannattajajoukkoineen kohti Hyvinkään Nuorisoleiriä. Osalle pojista tiedossa oli viimeinen leiri ja osa taas saa nauttia leireilystä vielä ensi vuonna.

Ensimmäisessä pelissä vastaan tuli Puijon Pesis. Liekkö johtunut matkaväsymyksestä vai yleisössä olleesta Juha Puhtimäestä pojat eivät päässeet lainkaan omalle tasolleen. Tässä pelissä tehtiin kaikki mahdolliset virheet ja Puijo voittikin pelin selvästi. Taustajoukoissa kävi jo huokaus, että tätäkö tämä nyt onkin… Tästä eteenpäin pojat kuitenkin heräsivät pelaamaan omalla tasollaan, yhtenäisenä joukkueena ja voitot seurasivat toistaan. Alkusarjassa kaatui mm. yksi mestari suosikki Sotkamon Jymy, joka jäi lopulta kuudennelle sijalle.

Kun alkusarja oli pelattu, Lippo oli lohkossaan sijalla kaksi. Tämä tarkoitti puolivälieräpeliä toisen lohkon kolmannen eli Hyvinkään Tahkon kanssa. Tahkolla oli pelissä selvä kotietu ja kannattajiakin satamäärin. Puolivälieristä eteenpäin pelit pelattiin 3 + 3 jaksopeleinä ja jaksojen mennessä tasan paremmuus ratkaistiin kotiutuslyöntikilpailulla. Ensimmäisellä jaksolla Lippo oli häviöllä tullessaan viimeisen tasoittavalle. Pojat osoittivat kylmäpäisyytensä rakentamalla tilanteen rauhallisesti ja leirillä varsinaiseksi kunnarihirmuksi osoittautunut Veeti H tyhjensi pajatson upealla lyönnillä takarajalle ja hankki Lipolle jaksovoiton. Toinen jakso meni täysin mailaa puristaessa ja sen voitti Tahko. Edessä oli siis kotiutuslyöntikilpailu. Lippo lähti lyömään ensimmäisenä ja sai tehtyä kolme juoksua. Tahko ei pystynyt tähän vastaamaan ja voitto oli meidän. Pieni mutta sitäkin äänekkäämpi Lipon kannustusjoukko sai huutaa sielunsa kyllyydestä Hyvinkääläisten ollessa ihan hiljaa.

Välierävastukseksi tuli toisen alkusarjalohkon voittajajoukkue Seinäjoki, joka oli saanut huilata perjantai-iltana. Ensimmäisen jakson SMJ voitti selkeästi. Tauolla pelinjohtajat Saku ja Roope saivat ladattua poikiin sellaisen vauhdin, että SMJ oli ihmeissään. Seurauksena oli jaksovoitto ja edellisen pelin tapaan kotiutuslyöntikilpailu. Lippo alkoi kisan taas sisältä tehden kolme juoksua. Seinäjoen yritykset kilpistyivät kerta toisensa jälkeen Lipon vahvaan ulkopeliin. Kolmen ensimmäisen lyöjän epäonnistuttua SMJ oli tilanteessa, että kahden seuraavan oli onnistuttava sekä vähintään toisen lyötävä kunnari. Tämä antoi Tinolle mahdollisuuden lukkarina syöttää niin korkeaa tolppaa kuin kädestä lähti. Viimeisen lyöjän epäonnistumiseen purkautuivat paineet sekä pelaajilla että yleisöllä. Vanhempien halaillessa ja itkiessä katsomossa ryntäsivät sinisen joukkueen pojat kentälle osallistuen yhdessä voittopiiriin. Koko pelin pojat olivat myös kannustaneet kilpajoukkuetta minkä keuhkoista lähti.

Finaali pelattiin iltapäivällä Kouvolan Pallonlyöjiä vastaan. Se näytettiin myös suorana Ruutu+kanavalla  ja IS-televisioissa. Aamun peli, jännitys ja helle sekä kovempaakin kovempi vastus söivät sisäpelistämme täysin kärjen ensimmäisellä jaksolla. Ulkopelin vahvuus näkyi juoksuissa, kun jakson loppulukemat olivat 0-4. Tauolta saapui sisuuntunut Lippo-lauma. Veeti K löi ajolähdössä pallon muuntajalle ja tilanteeksi 4-0. Aapo kotiutti samassa vuorossa vielä kahdesti ja tilanne oli 6-0. KPL ei hätkähtänyt, vaan lähti takaa-ajoon tilanne kerrallaan. Jakson loppulukemat olivat 7-9 ja Suomen Mestaruus oli ratkennut. Hetken päästä häviöstä olivat jo Liponkin poikien kasvoilla hymyt. Tämä hopea todellakin tällä kertaa voitettiin!

Hopeajoukkueessa pelasivat Tino Alaspää, Aapo Hiltunen, Veeti Holappa, Veeti Kokko, Justus Mäkelä, Akseli Niskala, Jooseppi Partanen, Rene Ruokojärvi, Santtu Savusalo, Vilho Seppänen, Joonas Veijola.

Pelinjohtajina toimivat Saku Alatalo ja Roope Pöyry.

Jutun kuvan otti Hanna Heinonen.